Uskomusjärjestelmästä ja sen horjuttajasta,
shamaani-ihmisestä
Kyseenalaistaminen on kuin
kulovalkea, joka leviää kuihtuneessa risukossa, polttaa sen pois ja jättää
tilalle hedelmällistä tuhkaa. Se on shamaanin toimintaa parhaimmillaan. Näin
tehdessään hän tietää antavansa tietä uudelle.
Uskomusjärjestelmä
Kuinka monelle on tullut mieleen,
että elämme tietynlaisen uskomusjärjestelmän sisällä, jonkinlaisen illuusion
tai ajatusrakennelman sisällä, joka ylläpitää nykyisen yhteiselämän
toimintamalleja? Uskomusjärjestelmä koostuu monenlaisista käsityksistä, jotka
ovat muuttuneet jonkinlaisiksi monumentaalisiksi, läpi vuosikymmenien ja
-satojenkin kestäviksi uskomuksiksi. Niitä tulee kaikkien kunnioittaa ja pelätä
niistä poikkeamisen seurauksia. Paitsi rahatalouden kohdalla, erityisen
voimakkaana uskomusjärjestelmän olemassaolo ilmenee myös lääketieteen ja
terveydenhoidon kohdalla. Yksityisen ihmisen elämää ja kuolemaa niin läheisesti
koskettavana nämä asettuvat polttopisteeseen tässä koko järjestelmässä. Niistä
muodostuu kuitenkin vielä koko järjestelmän sokea piste, sellainen kohta, johon
suurin osa ihmisistä enempiä ajattelematta uskoo ja johon harva uskaltaa tai
ymmärtää kriittisesti puuttua.
Keskiajalla, jolloin synnin ja
sairauden käsitteet liitettiin läheisesti toisiinsa aina niiden identtisenä
pitämiseen asti, kirkolla oli ihmisen terveyttä ja sairautta, hänen elämäänsä
ja kuolemaansa läheisesti koskettanut, dominoiva asema uskomusjärjestelmän
sisällä. Kun uuden ajan alussa kirkko menetti uskottavuuttaan monenlaisten
henkisen elämän alueella tapahtuneiden mullistusten johdosta, sen tilalle
astuivat tieteelliset laitokset. Totuuden valtikan looginen perijä oli silloin
erityisesti lääketieteellinen koulukunta. Tässä siirtymävaiheessa tästä
valtikasta itse asiassa kuitenkin kilpaili kaksi tahoa: yliopistolla
harjoitettu lääketiede ja luonnonparantajien yhteiskunnallisesti
järjestäytymätön ammattikunta. Koska tarvittiin jokin yhteiskunnallinen
instanssi, joka ilman suurtakaan muutosta kykenisi jatkamaan voimassa olleen
uskomusjärjestelmän käytäntöjä ilman vanhojen valtarakenteiden kumoutumista,
lääketieteelle annettiin etusija tässä kilpailussa. Luonnonparantajien riveissä
kun shamaani-ihmisiä on aina ollut tiuhaan, niin heidän syrjäyttämisensä olikin
odotettavissa. Koska he kuitenkin kaikesta päättäen muodostivat vakavasti
otettavan kilpailijan valtaansa aloittelevalle lääketieteelle, heitä vainottiin
säälittä. Tämä roolin siirtyminen näkyy mm. siinä, että aikaisemmin inkvisition
piiriin kuulunut ”noitien” tuomitseminen muuttui uuden ajan edistyessä
”mielisairaiden” sulkemiseksi psykiatrisiin hoitolaitoksiin. Vetoamalla ns. objektiiviseen, ihmisen
terveyttä, sairautta ja kuolemaa koskevaan tutkimustietoon, ikään kuin Jumalan
sanaan, lääketieteen piiri otti tehtäväkseen kirkolle kuuluneen
pelottelutehtävän. Samalla tavoin kuin anekaupasta ja inkvisitiosta aikoinaan
muodostui kirkon mahdille kulmakivi, on tästä lääketieteen pelottelutehtävästä
rokotusbisneksineen ja epidemiauhkauksineen sekä erilaisine vasta keksittyine
syndroomineen yms. nykyään muodostunut rahataloususkomusjärjestelmälle eräs
tärkeä tukipilari.
Harhaopista taikauskoksi – Tieto
vallankäytön välineenä
”All the
knowledge is fated to start as heresy and finish as superstition.” - Huxley
(“Kaiken tiedon kohtalona on lähteä
liikkeelle harhaoppina ja päätyä taikauskoksi”)
Einstein kysyi suunnilleen näin:
”Miksi ihmeessä odotat, että jotain muuttuisi, kun koko ajan kuitenkin teet
sitä samaa?” Tälle hänen kysymykselleen samassa linjassa on toinen hänen lausumansa:
”Ongelmia ei ratkaista samalla ajattelun tasolla, jolla ne ovat syntyneet.” Uskomusjärjestelmien ongelmana on juuri tämä,
sillä ne ovat kytköksissä valtaan ja vallan käyttöä ohjaavat perusperiaatteet
pysyvät muuttumattomina sukupolvesta toiseen. Uskomusjärjestelmän vaikutuksen
alaisena elävä yhteisö ei pysty näkemään oman itsensä ulkopuolelle ja siten
tarkkailemaan itseään objektiivisesti. Niinpä ongelmia yritetään ratkaista
järjestelmänsisäisten sääntöjen ja niiden sanelemien toimenpiteiden mukaan.
Nämä toimenpiteet alkavat toisinaan hipoa taikauskoa, ja joissain tapauksissa
taikausko onkin niille se ainoa oikea nimitys. Taikauskoisilla käsityksillä ja
niihin liittyvillä rituaalinomaisilla toimenpiteillä ei kuitenkaan ole mitään
tekemistä yhteisöä ja sen hyvinvointia yllä pitävien ikivanhojen seremonioiden
kanssa. Taikauskoon liittyvät aina voimakas pelko ja pelottelu, jotka
puolestaan tuottavat yhteisössä epätasapainoa.(Nuo yhteisölliset rituaalit
puolestaan silloin, kun ne ovat puhtaimmillaan, herättävät ihmisessä
kokonaisvaltaisesti hänen moninaiset elämän varrella kokemansa tunteet ja
tuntemukset yhteen tilaisuuteen tiivistettyinä.)
Uskomusjärjestelmän määräämät
toimenpiteet näyttävät monissa tapauksissa tehoavan. Tämä johtuu toisaalta
näiden toimenpiteiden taustalla ajoittain vaikuttavasta totuudensiemenestä,
toisaalta niille osoitetusta, sokeaksi tekevästä, pelonsekaisesta
(taika)uskosta ja kunnioituksesta. Nimenomaan uskomusjärjestelmään sisältyvä
totuudensiemen on aikoinaan antanut sille sen valta-aseman, josta se nykyään
nauttii. Kuitenkin unohtuu se seikka, että alun perin tuo totuudensiemen oli
vallassa olevien kauhistus. Se oli ns. harhaoppia. He vastustivat sitä keinoja
kaihtamatta. Koska kuitenkin totuuteen on sisään rakennettu ilmitulemisen
ominaisuus, heidän kamppailunsa päättyi vääjäämättömään häviöön. Näin tulee
jatkumaan nykyaikanakin. Uskomusjärjestelmä provosoi oman tuhonsa vielä
varmemmin, kun alkuperäisen totuudensiemenen varjolla aletaan soveltaa
erilaisia vallankäytön muotoja, joilla ei ole enää mitään tekemistä
alkuperäisen totuuden kanssa. Totuuteen sisään rakennettu väistämätön ja
ikuinen ilmitulemismekanismi paljastaa valheen valheeksi.
Totuuden ilmitulemismekanismi
Totuuden ilmitulemismekanismi voi
toimia ainoastaan yksittäisten ihmisten kautta. Siksi on olemassa erityinen
ihmistyyppi, joka mahdollistaa tämän toiminnan. Hän on shamaani-ihminen: hörhö,
hihhuli, hämis, toisinajattelija, vihreä risuparta, kylähullu, narri,
nälkätaiteilija, metsäläinen, maankiertäjä, kulkuri, tyhjäntoimittaja ellei
peräti noita. Nämä nimitykset, joita tälle ihmistyypille saatetaan antaa,
kuvastavat hänen yhteiskunnallista ja sosiaalista asemaansa nykyaikana, ts.
sitä, ettei hänelle suoda mitään asemaa ja että mieluummin hänet
syrjäytettäisiin täysin. Aikaisempina aikoina Euroopassa oli karnevaalinomaisia
käytäntöjä, jotka sallivat shamaani-ihmisten ja mahdollisesti lastenkin hallita
ja säätää ainakin muutamana päivänä vuodessa esim. kaupungin asioita. Noina
päivinä kaupungissa tai kyläyhteisössä vallitsi eräänlainen tahallisesti ja
tietoisesti aiheutettu kaaos, hallittu regressio, ns. ”nurinkurisen maailman
rituaali”, ja yleinen järjestys kumoutui. Näiden käytäntöjen avulla sallittiin
yhteisön tasolla se irrationaalinen vapaus, joka on kaiken luovuuden taustalla.
Parhaimmillaan se varmastikin saattoi sallia uskomusjärjestelmän tarkastelun
ikään kuin ulkoapäin ja jättää pysyviä hyväksi havaittuja jälkiä yhteisön
käytäntöihin. Jos palataan vielä kauemmaksi ajassa taaksepäin tai jos käydään
alkuperäisheimojen luona, niin voidaan nähdä, että shamaani-ihminen on hyvin
korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Mitä tämä seikka kertoo meille meidän
ajastamme ja yhteiselämästämme?
Shamaani-ihminen - kaiken
lokeroinnin ulkopuolella
Shamaani on siis ihmistyyppi,
jonka tuntosarvet ovat tarpeeksi herkät ilmoittamaan, missä kohtaa kannattaa
vilkaista kulissien taakse. Hänellä on luonnostaan voimakas halu ymmärtää asiat
perinpohjaisesti. Hän on totuuden etsijä ja näkee pintaa syvemmälle. Siten hän
saattaa pelästyttää monet ympäriltään terävänäköisyytensä vuoksi. Shamaani
järkyttää ympäristöään yksinkertaisesti olemalla se mikä on. Tämä järkyttyminen
johtunee myös siitä, että hänen olemuksensa vastustaa kaikenlaista
yhteiskunnallista tai sosiaalista lokerointia.
Shamaani-ihmiselle nauretaan, kun ei muuta keksitä. Useimmiten hän on
kuitenkin pelottava, koska hänen luokittelemattomuutensa aiheuttaa epävarmuutta
ja häiritsee hänen ympärillään olevien turvallisuuden tarvetta. Tästä seuraa
toisaalta myös se onnettomuus, että hänet voidaan työntää mihin tahansa
kuhunkin tilanteeseen sopivaan, mielivaltaiseen ja uskomusjärjestelmän kannalta
edulliseen ja lohdulliseen rooliin. Koska aidon shamaani-ihmisen olemus
vierastaa kaikenlaista hallintaa ja manipulointia, hän saattaa joutua
sijaiskärsijän ja uhrin asemaan. Tämä on onnettomuus, koska se voi koitua
shamaani-ihmisen tuhoksi aivan fyysiseltäkin kannalta. Nuo edellä mainitut
noitavainot ja mielisairaaloihin sulkemiset ovat tästä osoituksena. Tästä
huolimatta hänen vaikutuksensa on katalyyttimaista, puhdistavaa ja parantavaa.
Hänen avoimuutensa merkitsee eräänlaista sisäistä anarkiaa ja sisäistä
vapautta. Se sallii hänelle laajan henkisen liikkumavaran, mahdollisuuden tehdä
löytöretkiä ihmisen sisäisessä maailmassa. Nämä henkiset näköalat ovat uskomusjärjestelmän
voimasta sulkeutuneet ns. tavalliselta ihmiseltä. Lienee selvää, että
shamaanius ei merkitse mitään jatkuvaa ylimaallisissa onnen sfääreissä
leijailemista. Päinvastoin se heijastaa koko ihmisenä olemisen tragediaa laidasta
laitaan, kipeää tietoisuutta siitä, että uskomusjärjestelmä luo mahdollisuudet
ihmisen henkisen vapauden riistolle.
Shamaani-ihminen - aidon
muutoksen airut
Shamaani-ihminen on näin ollen
todellisen muutoksen katalyytti, koska hänen vaikutuksensa kohdistuu nimenomaan
ihmisen sisäiseen maailmaan. Hän vaikuttaa tunteiden kautta voimassa oleviin
asenteisiin ja näkemyksiin. Hän herättää ihmisten aistit, heidän terveen
maalaisjärkensä sekä palauttaa tasapainon älyllisen ja tunteellisen, ajattelun ja
aistimisen välille. Miksi sitten hänen edustamalleen ominaislaadulle ei nykyään
anneta sijaa?
Voi aavistella, että eläessään
keskellä luontoa fyysisesti alttiina ympäristön voimille ja niille
täydellisesti antautuneena muinainen ihminen ei tuntenut nykyistä kontrollin
käsitettä. Ei ollut tarpeen kontrolloida, manipuloida ja hallita, vaan luonto
piti huolen ihmisestä ja ihminen tunsi olevansa turvassa luonnon keskellä. Jos
jokin kontrollin tai tietoisen hyväksikäytön muoto oli olemassa, niin se ilmeni
siinä, että ihminen kulki luonnon kanssa myötävirtaan ja pyrki koko ajan
tasapainottamaan tilannetta. Kaikki tuon muinaisen yhteisön ihmiset edustivat
jotain shamaanilaatua. He olivat parantajia, yhteydenpitäjiä, taiteilijoita
yms. Tässä muinaisessa yhteisössä ihminen piti yllä tietoista yhteyttä
luontoon, tuohon jatkuvassa muutostilassa olevaan. Muutos hyväksyttiin osaksi
elämää ja niin shamaani-ihmisyyskin. Toisin on nykyään, kun kaikenlainen
manipulointi, kontrolli ja hallinta muodostavat jokapäiväisen elämän sisällön.
Arkielämän pienintäkin piirua myöten, jokaista päätään nostavaa rikkaruohoa
myöten halutaan täysi kontrolli, ja aina on ihmisen ja hänen ympäristönsä
välille nostettava jonkinlainen este: vaatteita, jalkineita, eristäviä seiniä,
kattoja, liiallista hygieniaa. On ymmärrettävää, että tällaisessa ilmastossa
shamaani-ihmisen edustama laatu - muutoksen airut ja tietoinen yhteys luontoon
- kuuluu kitkettävien joukkoon. Onneksemme, rikkaruohon tavoin, shamaanilaatu
ei ole kitkettävissä pois, ja kuten useimmissa rikkaruohoissa, siinäkin on
hyvin tervehdyttävä ja puhdistava voima. Kuinka ottaa se uudelleen käyttöön
muinaisten yhteisöjen ja alkuperäisyhteisöjen tavoin? Kuinka nähdä tuo
elähdyttävä, virvoittava vaikutus? Vastausta tähän kysymykseen ei voi etsiä
päämäärästä, vaan tieltä, jota pitkin kulkea, ei tarkoituksesta, vaan keinosta
saavuttaa se. Päämäärä ja tarkoitus
häviävät tuntemattomaan, sinne, mistä aitoa, syvältä käyvää muutosta ainoastaan
voi odottaa. Shamaani-ihminen tietoisesti kaikkeuden ja luonnon voimille
antautuneena, samoin kuin meissä jokaisessa unelmoiva, resonoiva shamaani,
tunnistavat tien ja keinot.
Kirjoitus perustuu osittain
Gerd-Lothar Rescken näkemykseen nykyajan shamanismista.
Kirjallisuutta:
Gerd-Lothar Reschke: Schamane in Deutschland, I Wirk-Gilde, 2004,
Engelsdorfer Verlag, Leipzig
Marlo Morgan: Viesti oikeiden
ihmisten maailmasta, 1995, Otava
Vladimir Megre: Anastasia, Tochter der Taiga, 2003, Govinda-Verlag GmbH
Erika Wisselinck: Hexen, Verlag Frauenoffensive, 1986
Esther Fischer-Homberger: Krankheit Frau, Verlag Hans Huber, 1979
Astrid Meyer: Philosophische Gedanken über das Verhältnis von Vernunft
und Sinnlichkeit, Zum Begriff der neuzeitlichen und “modernen" Hexe. Was
Philosophinnen denken, toim. Halina Bendkowski & Brigitte Weisshaupt,
Ammann Verlag AG, Zürich, 1983
Manon Maren-Grisebach: Frau und Natur. Was Philosophinnen denken, toim.
Halina Bendkowski & Brigitte Weisshaupt, Ammann Verlag AG, Zürich, 1983
Thomas A. Hein & Michael
Leitner 2006: Vogel-Grippe-DVD ”H5N1 antwortet nicht”, riippumaton raportti
lintuinfluenssasta (Saksa)
Adolf Portmann:
Biologie und Geist, kappale ”Um eine basale Anthropologie” Edition Nereide,
Göttingen 2000
Marion Steinicke
& Stefan Weinfurter: Investitur und Krönungsrituale: Herrschaftseinsetzungen
im kulturellen Vergleich. Katja Gvozdeva: 181-183. Böhlau Verlag. 2005.
Natalie Zemon
Davis: Humanismus, Narrenherrschaft und Riten der Gewalt: Gesellschaft und
Kultur im frühzeitlichen Frankreich. Fischer
Rheinhessen 2016,
Kult(ur)-Magazin: Die äbsch Seit – Alltagserfahrungen mit der verkehrten Welt
Gisele
Maler-Siebner: Das Ritual der verkehrten Welt, Völkerkunde, die uns angeht,
Bertelsmann, 1978, Sarja: Aktuelles Wissen, toim. Rüdiger Proske
