Tietäjänaiset ja heidän parantamismenetelmänsä
Suomennettu ote
Wolf-Dieter Storlin kirjasta: Ur-Medizin, Die wahren Urspruenge unserer
Volksheilkunde
AT-Verlag 2015 Aarau
und Muenchen (Esilääketiede, Kansanparannustaitomme todelliset alkulähteet)
Kustantajan luvalla
julkaistu tässä blogissani.
”Mann nannte sie Heid,
Als sie in die Häuser kam,
Die wohlwahrsagende Völva:
Sie zauberte Stäbe,
Trieb Seid, wo sie konnte,
Trieb Seid in Ekstase.”*
Der Seherin Weissagung
(Völuspa, 26)
Kuten jo useamman kerran saatoimme nähdä, parantamistaito
oli kansankulttuurissa (little tradition)
ennen kaikkea, muttei yksinomaan, naisten käsissä. Joillain seuduilla oli
voimassa sellainen sääntö, että parantamis- ja yrttitietouden tuli sukupuolet
risteten siirtyä naiselta miehelle, ja jälkimmäisen tuli sitten puolestaan
luovuttaa tieto- ja kokemusaarteensa naiselle. Parantajat ja parantajattaret
olivat yhtä hyvin kotonaan siinä luonnossa, joka ympäröi taloa ja tiluksia,
kuin kulttuuriperinteessäänkin. Koko elämänsä ajan he tunsivat ihmiset ja
eläimet, joiden kanssa he olivat tekemisissä. He tunsivat nämä
henkilökohtaisesti ja osoittivat näille sitä tiettyä asiaa, nimittäin
rakkautta. He rakastivat myös kotiseudun maisemia ja, kuten sveitsiläinen
kirjailija Sergius Golowin kirjoittaa, tämä rakkaus vetää ympäröivän luonnon
parannusvoimia puoleensa.
”Korkeamman kulttuurin” (great
tradition) ammattimaisilta lääketieteen harjoittajilta, jotka uuteen aikaan
asti ovat olleet lähes yksinomaan miespuolisia, puuttui ikävä kyllä usein tämä
läheinen sidos. Koulutettujen lääkäreiden ja apteekkarien tietämystä ruokkivat
kirjoitettu teksti ja laboratorio ja vähemmässä määrin inspiraatio ja henkinen
intuitio. Paracelsus ymmärsi tämän. Hän sanoi: ”Lääkäri ei opi Korkeissa
Kouluissa kaikkea, mitä hänen on osattava ja tiedettävä, vaan hänen tulee
ajoittain käydä koulua vanhojen eukkojen, mustalaisten, taikureiden,
maankiertäjien sekä kaikenlaisen maalaisväen ja sen sellaisten
merkityksettömien ihmisten luona ja oppia näiltä, sillä näillä on enemmän
tietoa sellaisista asioista kuin kaikilla Korkeilla Kouluilla.” Ja mitä tulee
silloisiin muotiteorioihin, jotka nojautuivat ennen kaikkea arabialaisiin
lähteisiin, näistä hän kirjoitti: ”He haluavat lääkkeitä merentakaisista
maista, ja puutarhassa heidän talonsa edustalla kasvaa jotain parempaa!”
(Golowin 1993: 125).
*”Häntä kutsuttiin pakanaksi,
kun hän saapui koteihin,
tulevaan näkevä Völva:
hän lumosi sauvoja,
hurmoksessa hän ennusti ja
paransi siellä,
missä pystyi.”
Näkijättären ennustus
(Völuspa, 26)
