Oma kirjoitus Luontaisterveys-lehdessä olleeseen Pirkko R-R:n (pirkko.r.r.@pirtintaysi.fi ) puhdasta ruokaa käsitelleeseen artikkeliin ”Puolueeton tutkimus ja terve maalaisjärki”:

Hyvä, että tulee esille tämä sana: maalaisjärki. Maailma tuntuu kokonaisuudessaan, ei pelkästään ruuan suhteen, joutuneen järjettömyyden valtaan. Minne tahansa katseensa kääntää, se kohtaa järjettömyyttä järjettömyyden perään, terveestä maalaisjärjestä ei jälkeäkään. Tiedän, ettei näitä lauseita kovinkaan moni halua ihan tällaisena allekirjoittaa, sillä mehän olemme Homo sapiensin täydellisiä jälkeläisiä kaikki. Kuitenkin ehdotan, että lukija yrittäisi seurata seuraavia ajatuskulkuja avoimin mielin.

Maailmassa vallitsevaa järjettömyyttä kutsutaan - kehdataan kutsua - kuitenkin kovien realiteettien huomioon ottamiseksi. Nämä ns. kovat realiteetit ovat peitenimenä sanoille ahneus ja vallanhimo, ja taustalla häämöttävät epäilemättä euron ja dollarin kuvat.

Välistä teollisen ruuantuotannon tilanne muistuttaa tarinaa hölmöläisistä, joiden ongelmana oli liian lyhyt peitto. Ruuantuotannon tarinassa on kuitenkin se ero, että alkuperäisestä ”tarpeeksi pitkästä peitosta” otetaan pois palanen, jolloin ”varpaat palelevat” ts. jokin elementti puuttuu. "Peiton pidentämiseksi” haetaan irrotettuun kappaleeseen verrattuna toisarvoista materiaalia, joka on huonommin toimivassa muodossa (vrt. kuorittuun maitoon ja voihin lisätyt vitamiinit ym. rasvan mukana menetetyt terveelliset ainesosat). "Tarpeeksi pitkä peitto" on esimerkiksi luonnonmukaisesti tuotettu raakamaito. Jostain syystä ns. koviin realiteetteihin uskoville viranomaisille tällaiset "tarpeeksi pitkät peitot" ovatkin punaisia vaatteita. Niinpä sitä maalaisjärjellä varustettuna kansalaisena pyörittelee päätään, kun viranomaiset 2010-luvulla jahtaavat pontikkapannujen sijasta raakamaitokannuja!

Ihmisten psyykemaiseman täyttävät kaikenlaiset keinotekoisesti järjestetyt taloudelliset huolet ja terveydelliset pelot. Terve maalaisjärki häviää tämän fasadin taakse. Näin polut on tasoitettu taikauskoiselle massahysterialle. Niin kutsutut asiantuntijat nousevat tällöin korokkeelle lausumaan painavan sanansa, jolloin joukko heti kääntyy hänen osoittamaansa suuntaan valtamedian avulla tähän sielunmaisemaan varta vasten rakennetuille reiteille.

Tässä keinotekoisessa sielunmaisemassa kala saa uida selällään järvessä niin kauan, kunnes jonkin "tieteellisen" mittalaitteen viisari heilahtaa punaisen puolelle. Sitten vasta ruvetaan miettimään myrkkyjen veteen päästämisen vaarallisuutta. Ravintoketjujen merkitys - ihmisen riippuvuus niistä - se on SE kova realiteetti, joka pitäisi kuitenkin välittömästi ottaa huomioon.

Kaikki voimakkaasti keskitetty tuotanto, tuotettiinpa sitten mitä tahansa, aiheuttaa ympäristössä epätasapainoa. Varsinaisen tuotteen ohessa syntyy suuria määriä kaikenlaisia sivutuotteita, aikaisemmin ympäristössä vain vähäisessä määrin tai ei lainkaan esiintyneitä ilmiöitä ja materiaaleja. Näiden tekijöiden ennalleen palauttaminen ainoastaan voi taata pitkällä tähtäyksellä sen, että ekologisen järjestelmän normaali toiminta jatkuu ja että terveyttä edistävää ja sitä ylläpitävää ravintoa on jatkuvasti saatavilla kaikelle elävälle.

 Sanonnassa ”terve maalaisjärki” ei ole turhaan alkuosaa ”maalais-”, sillä juuri maata omaan tarpeeseen viljelevällä ja puutarhaa omaan tarpeeseen viljelevällä on parhaat edellytykset ymmärtää luonnon kiertoja ja niiden lakeja ja oppia niistä oikeita toimintatapoja.