Ydinvoimasta ja hysteriasta
Ydinvoiman vastustajia on kutsuttu hysteerisiksi, mutta kaikki
syy on kyllä ihan hysteriallekin. Atomivoimaloita on ollut vasta noin 30 vuoden
ajan. Jo tänä lyhyenä aikana on nähty seurauksiltaan
koko planeettaa koskettavia onnettomuuksia ja vielä enemmän onnettomuuden
uhkatilanteita. Miten voi puhua atomivoiman turvallisuudesta, kun tiedetään,
että jo yksittäisistä ja paikallisista onnettomuuksistakin seuraa pahoja
maailmanlaajuisia ympäristö- ja terveysuhkia, jotka jatkuvat jopa
kymmenientuhansien vuosien päähän? Vaikka Japanin onnettomuus johtuikin
voimakkaasta luonnonmullistuksesta eikä reaktoreiden tai henkilökunnan
toiminnassa itsessään niin sanotusti ollut mitään vikaa, niin se ei oikeuta
vähättelemään ydinvoimaloiden turvallisuusriskejä. Tämä tapahtumahan juuri
osoittaa, että ydinvoimaloiden ympäristössä, so. maaplaneetalla, on tekijöitä,
joiden vaikutukset ovat arvaamattomia. Lisäksi esim. Japanin ydinvoimaloiden
tähän asti tuottaman energian ja niiden nyt onnettomuuden aikana kuluttaman
energian suhde pitäisi laskea. Tässä laskussa täytyisi varmasti huomioida,
paitsi varsinaisten jäähdytys- ja sammutustoimenpiteiden sekä saasteiden
rajoittamiseen pyrkivien toimien ja erilaisten valvontatoimien kuluttama
energia, myös yhteiskunnalle koituvat väestön evakuoinnista, ympäristön
saastumisesta ja terveydellisistä ongelmista johtuvat energiakulut. Niin saataisiin selville, kuinka paljon
energiaa noista voimaloista ihan oikeasti on saatu. Toisaalta voi vain
ihmetellä, kuinka mittasuhteiltaan näin valtava ja mekanismeiltaan hyvin
mutkikkaisiin rakenteisiin perustuva ja ilmeisesti perin pohjin mietitty
teknologia on saanut vastapainokseen näin primitiivisiä ja peräti
harkitsemattomia pelastus- ja korjausmenetelmiä. Mistä me tiedämme, kuinka
kauan vielä täytyy pumpata vettä näihin ydinnieluihin? Kuinka kauan vielä
täytyy laskea ulos saastunutta vettä ja ilmaa, ennen kuin tilanne rauhoittuu?
Miten voidaan syyttää hysteriasta, jos tulevaisuuden näkymät voivat olla
tällaiset seuraavan 30 vuoden aikana? Ihan vähäiselläkin mielikuvituksen
aktivoinnilla voi kyllä jo tajuta, että ydinvoimassa väijyvistä vaaratekijöistä
kukaan ihminen ei voi ottaa vastuuta. Miten joku voi kuvitella voivansa vastata
koko maailmanlaajuisesta saastutuksesta? Kuka kuvittelee vastaavansa siitä,
että ympäri maailmaa sijaitsee pisteitä, joissa jatkuvasti joudutaan käyttämään
puhdasta luonnon vettä ja raikasta ilmaa saasteiden laimentamiseen, saasteiden,
jotka jäävät luonnon kiertokulkuihin sadoiksi ja tuhansiksi vuosiksi? Sanoisin,
että ko. henkilöä / henkilöitä vaivaa GW eli Grössenwahn eli suuruudenhulluus
ja / tai täydellinen vastuuttomuus ja valheellisuus ja / tai sitten voi melkein
kuvitella, että heidän aivoihinsa on asennettu robottiajattelua edistävä
mikrosiru. Toisaalta ketään ei voi tehdä vastuulliseksi tällaisista asioista
eli koneiston rattaissa alimpana olevia toimijoita ei voi tehdä vastuulliseksi
näin mittavista asioista. Äänestäjiä, jotka uskovat näitä ”vastuunsa tuntevia”
päättäjiä, tuntuu vaivaavan terveen maalaisjärjen ja normaalin havaintokyvyn
puute. Ihmetyttää ja oikein itkettää, että ihmiset ovat valmiita tyytymään
siihen, että missään ei enää ole alkuperäistä luonnollista puhtautta.
-Harrisburgissa
osattiin sentään vielä rukoilla, kun ilmeni, että mitään ei enää ollut
tehtävissä. Ja katso, ihme tapahtui: Teräksinen säiliö, jonka sisällä osittain
sulanut ydinpolttoaine oli, kestikin valtavaa kuumuutta hajoamatta …
Selvää on, että ydinvoiman kuuluu levätä maan sisässä, siellä,
missä sitä luonnostaan on ja mistä sitä tulee maan päälle ainoastaan lievänä
taustasäteilynä. Siihen täällä maan pinnalla oleva elämä on hyvin sopeutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti