sunnuntai 15. huhtikuuta 2018


Ydinvoimasta ja hysteriasta
Ydinvoiman vastustajia on kutsuttu hysteerisiksi, mutta kaikki syy on kyllä ihan hysteriallekin. Atomivoimaloita on ollut vasta noin 30 vuoden ajan.  Jo tänä lyhyenä aikana on nähty seurauksiltaan koko planeettaa koskettavia onnettomuuksia ja vielä enemmän onnettomuuden uhkatilanteita. Miten voi puhua atomivoiman turvallisuudesta, kun tiedetään, että jo yksittäisistä ja paikallisista onnettomuuksistakin seuraa pahoja maailmanlaajuisia ympäristö- ja terveysuhkia, jotka jatkuvat jopa kymmenientuhansien vuosien päähän? Vaikka Japanin onnettomuus johtuikin voimakkaasta luonnonmullistuksesta eikä reaktoreiden tai henkilökunnan toiminnassa itsessään niin sanotusti ollut mitään vikaa, niin se ei oikeuta vähättelemään ydinvoimaloiden turvallisuusriskejä. Tämä tapahtumahan juuri osoittaa, että ydinvoimaloiden ympäristössä, so. maaplaneetalla, on tekijöitä, joiden vaikutukset ovat arvaamattomia. Lisäksi esim. Japanin ydinvoimaloiden tähän asti tuottaman energian ja niiden nyt onnettomuuden aikana kuluttaman energian suhde pitäisi laskea. Tässä laskussa täytyisi varmasti huomioida, paitsi varsinaisten jäähdytys- ja sammutustoimenpiteiden sekä saasteiden rajoittamiseen pyrkivien toimien ja erilaisten valvontatoimien kuluttama energia, myös yhteiskunnalle koituvat väestön evakuoinnista, ympäristön saastumisesta ja terveydellisistä ongelmista johtuvat energiakulut.  Niin saataisiin selville, kuinka paljon energiaa noista voimaloista ihan oikeasti on saatu. Toisaalta voi vain ihmetellä, kuinka mittasuhteiltaan näin valtava ja mekanismeiltaan hyvin mutkikkaisiin rakenteisiin perustuva ja ilmeisesti perin pohjin mietitty teknologia on saanut vastapainokseen näin primitiivisiä ja peräti harkitsemattomia pelastus- ja korjausmenetelmiä. Mistä me tiedämme, kuinka kauan vielä täytyy pumpata vettä näihin ydinnieluihin? Kuinka kauan vielä täytyy laskea ulos saastunutta vettä ja ilmaa, ennen kuin tilanne rauhoittuu? Miten voidaan syyttää hysteriasta, jos tulevaisuuden näkymät voivat olla tällaiset seuraavan 30 vuoden aikana? Ihan vähäiselläkin mielikuvituksen aktivoinnilla voi kyllä jo tajuta, että ydinvoimassa väijyvistä vaaratekijöistä kukaan ihminen ei voi ottaa vastuuta. Miten joku voi kuvitella voivansa vastata koko maailmanlaajuisesta saastutuksesta? Kuka kuvittelee vastaavansa siitä, että ympäri maailmaa sijaitsee pisteitä, joissa jatkuvasti joudutaan käyttämään puhdasta luonnon vettä ja raikasta ilmaa saasteiden laimentamiseen, saasteiden, jotka jäävät luonnon kiertokulkuihin sadoiksi ja tuhansiksi vuosiksi? Sanoisin, että ko. henkilöä / henkilöitä vaivaa GW eli Grössenwahn eli suuruudenhulluus ja / tai täydellinen vastuuttomuus ja valheellisuus ja / tai sitten voi melkein kuvitella, että heidän aivoihinsa on asennettu robottiajattelua edistävä mikrosiru. Toisaalta ketään ei voi tehdä vastuulliseksi tällaisista asioista eli koneiston rattaissa alimpana olevia toimijoita ei voi tehdä vastuulliseksi näin mittavista asioista. Äänestäjiä, jotka uskovat näitä ”vastuunsa tuntevia” päättäjiä, tuntuu vaivaavan terveen maalaisjärjen ja normaalin havaintokyvyn puute. Ihmetyttää ja oikein itkettää, että ihmiset ovat valmiita tyytymään siihen, että missään ei enää ole alkuperäistä luonnollista puhtautta.
 -Harrisburgissa osattiin sentään vielä rukoilla, kun ilmeni, että mitään ei enää ollut tehtävissä. Ja katso, ihme tapahtui: Teräksinen säiliö, jonka sisällä osittain sulanut ydinpolttoaine oli, kestikin valtavaa kuumuutta hajoamatta …
Selvää on, että ydinvoiman kuuluu levätä maan sisässä, siellä, missä sitä luonnostaan on ja mistä sitä tulee maan päälle ainoastaan lievänä taustasäteilynä. Siihen täällä maan pinnalla oleva elämä on hyvin sopeutunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti