torstai 28. joulukuuta 2017





Anastasia ja ihmisen uusi vanha luontosuhde
 
”Moderni ”itse” ja sille ominainen aistien käyttö on vain eräs lukuisista aistihavainnon ja itse-konstruktion muotoutumismahdollisuuksista. Sen asettaminen tieteelliseksi normiksi on rinnastettavissa rasismiin. Kun ryhdymme dialogiin historiallisesti ja kulttuurisesti toisenlaisten itse-konstruktioiden kanssa, silloin avautuu tilaisuus nähdä moderni yksilö, ei minään pakollisena kehityksenä, vaan eräänä valinnan mahdollisuutena.” - Tämä Jürgen Kremeriltä lainattu sitaatti johtaa suoraan erääseen keskeiseen teemaan venäläisen Vladimir Megren kirjassa ”Anastasia, Taigan Tytär”.

Kuten yllä olevan perusteella saattaa aavistaa, kirja kertoo kahden täysin erilaisen ihmisen - kahden maailmankuvan kohtaamisesta: Teknokraattisen maailman kasvatti tapaa ikivanhaa alkuperäiskulttuuria edustavan taigan asukkaan. Anastasia, taigan tytär, on vuosituhansia erämaassa asuneen yhteisön jäsen. Hänellä on nk. yliluonnollisia kykyjä, joita hän tottunut pitämään itsestään selvinä, kaikille yhteisön jäsenille kuuluvina luonnollisina asioina ja jotka avautuvat heille jo varhaislapsuudessa heidän rikkomattoman luontoyhteytensä kautta. Lisäksi Anastasialla on hämmästyttävän laaja tietämys, ja hän esittää erikoisia mielipiteitä teknokraattisen sivilisaation elämästä. Tällaiset kyvyt herättävät kuitenkin liikemies Vladimir Megressä aluksi taikauskoista pelkoa ja epäluuloa, ja heidän välilleen syntyy useita ristiriitatilanteita. Anastasia vaikuttaa Vladimiriin kuitenkin niin voimakkaasti, että hän saa tämän - kirjoittajan kyvyiltään harjaantumattoman liikemiehen - lopulta kirjoittamaan kirjan, jonka menestystä mies yksinomaan epäilee.

 Kuinka ollakaan, kirjoittajan omista epäilyistä huolimatta kirja herätti valtavaa vastakaikua Venäjällä jo sen julkaisuvuonna 1997 ja myöhemmin myös Saksassa sekä lukuisissa muissa maissa. Venäjällä kirjasarjaa (osat 1 - 7)1) on myyty kaikkiaan jo ainakin 5,7 miljoonaa kappaletta (tieto vuodelta 2005), eikä asia ole pysähtynyt pelkkään kirjan lukemiseen, vaan siitä on paisunut oikea kansanliike, nimenomaan Venäjällä. Tässä liikehdinnässä on nähdäkseni kyse syvälle käyvästä henkisen tason muutoksesta, vanhojen ajattelu- ja toimintatapojen romuttamisesta, joka seuraa, kun ”siemen on kylvetty otolliseen maahan”.
Venäjällä on siis syntynyt ”Anastasian ystäviksi” itseään kutsuvien piirejä, joiden jäsenet pyrkivät konkreettisesti toteuttamaan Anastasian ideoita. Näitä piirejä arvioitiin vuonna 2002 olevan n. 700 jakautuneena 250 eri kaupunkiin. Piirien toiminnan painopisteet riippuvat siitä, millaisten teemojen puitteissa ihmiset ovat niitä muodostaneet. Näihin ryhmiin kokoontuvat ihmiset tuntevat todellista kutsumusta tekoihin, ja niissä ratkotaan monenlaisia käytännön ongelmia, kuten kuinka järjestää lasten kasvatus ja koulutus uudella tavalla, kuinka hankkia maapalsta perhemaatilaa varten, kuinka rakentaa ekologisella tavalla, kuinka perustaa ekologinen puutarha jne.
Anastasian periaatteiden mukaan toimivia kouluja on perustettu, ja eräälle Tekos´ssa sijaitsevalle koululle on tullut peräti 2500 hakemusta yhtä paikkaa kohti. Anastasian ajatuksiin perustuvilla perhemaatiloilla asui v. 2002 vakituisesti jo suunnilleen sata perhettä, ja kymmenet tuhannet perheet viettivät vapaa-aikaansa sellaisilla tai suunnittelivat sellaisen maatilan hankkimista. Siperiassa Kusbas´ssa ja Chelabinskin alueella sekä Kirovissa oltiin pisimmällä tässä suhteessa.

”Anastasian ystävät” kasvattavat rautabetonisessa kerrostalossa, sen kahdeksannessa kerroksessa olevan asuntonsa ikkunoilla Anastasian ohjeiden mukaan istutettuja siperiansembroja ja tammia, tulevia esi-isien puita. Siinä ne odottavat pääsyä aitoon auringonpaisteeseen ja oikeaan multaan omalle perhemaatilalle, joka nähdään ikuisiksi ajoiksi ihmiselle annettuna kotiseutuna, osana tätä planeettaa, johon ihmisellä on syntymäoikeus. Anastasia väittää, että kaupungissa tapahtuva henkinen kehitys on rakennettu hiekalle. Hän sanoo: ”Monissa uskonnoissa kaikkina aikoina puhuttiin Jumalasta, muttei missään niistä kerrottu mitään siitä, mikä on ilmeistä. Kun ihminen on tietoisessa yhteydessä luontoon, hän on yhteydessä Jumalalliseen Ajatukseen. Ympäröivän tilan ymmärtäminen merkitsee Jumalan ymmärtämistä. Jo pelkkä ajatus, unelma perhemaatilasta, jossa kaikki on tasapainossa ihmisen kanssa, on ytimeltään lähempänä Jumalaa kuin ihmisten moninaiset ja viisastellen kokoon panemat uskonnolliset rituaalit. Maailmankaikkeuden salaisuudet tulevat avautumaan ihmiselle. Ihminen tulee löytämään itsestään kykyjä, joita ei tällä hetkellä ole olemassa edes hänen rohkeimmissa kuvitelmissaan. Ja ihmisestä todella tulee Jumalan kuva, ihmisestä, joka alkaa luoda ympärilleen jumalallista maailmaa.” (”Das Wissen der Ahnen”, V. Megre; kursiivi minun).

Lukijan avoimuudesta riippuu, kuinka pitkälle hän on valmis hyväksymään Anastasian olemassa olevana fyysisenä henkilönä - ihmisenä ja naisena. Anastasia sanookin olevansa olemassa niille, jotka uskovat hänen olemassaoloonsa. Jos hän onkin ”vain” kirjailijan henkinen konstruktio, mielikuvitusolento, niin se seikka ei mitenkään tee tyhjäksi sitä valtavaa säteilyä, mikä hänen hahmostaan lähtee ja mikä on saanut tuhannet ihmiset liikkeelle ja toteuttamaan unelmiansa ja siten myös Anastasian unelman. Hänhän myös sillä tavoin juuri todistaa ihmisen vapaasta hengestä, sen mahdollisuuksista ja sen uutta luovasta voimasta, joka saa konkreettisen ilmauksensa aineen maailmassa.

Palatkaamme takaisin tuohon johdantoon. - Siitä selviää, että ihmisellä on valinnan mahdollisuus jopa omien aistihavaintojensakin suhteen. Hänellä näyttäisi siis olevan mahdollisuus havaita ympäristönsä useammalla kuin yhdellä tavalla (riippuen hänen saamastaan kasvatuksesta). Sitä, mitä tällainen valinnan vapaus tuo tullessaan, me ”modernit itset” olemme jäävejä arvioimaan. Voimme kuitenkin uumoilla, että meiltä saattaa jäädä joitain todellisuuden aspekteja huomaamatta, yksi niistä saattaisi olla luonnon henkisyys.


Taina Leu
Yläviitteet:
1) Nykyään (v. 2017) koko kirjasarja käsittää 10 kirjaa ja sitä on käännetty jo useille kymmenille kielille, myös suomeksi ovat kaikki kymmenen kirjaa ilmestyneet Siperian Sembra -kustantamon kustantamana ja Tytti Vahlan suomennoksena.
 www.siperiansembra.fi 
Lähteet: 1. Vladimir Megre: ”Anastasia”, osa 1
2. Jürgen Kremer: ”Entfremdungsgeschichte der Sinne.” Zur kulturellen Genese normativer Anosmie und visueller Dominanz in mordernen Persönlichkeitsstrukturen“ . 1. Kapitel für Anthologie Multisensuelles Design. Giebichensteiner Vorlesungen.  http.// www.sonic.net/ ~riva/entfremdung.html.
4. Vladimir Megre:„Anastasia“, osa 6: „Das Wissen der Ahnen“ , Silberschnur-Verlag GmbH, Güllesheim 2003.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti