Lasten ja nuorten ympäristökasvatus

Hyvä suhde ympäristöön syntyy kiinnostuksesta ja rakkaudesta kotiseutuun. Millä tavalla nykyaikana itse asiassa useimmiten (tiedostamattaan) kodittomat ja juurettomat vanhemmat voivat välittää lapsilleen kotiseuturakkautta? Omalta kohdaltani olen kokenut, että lapsellani on jonkinlainen kotiseutu, mutta minulla ei. Lapsen kautta olen kuitenkin alkanut tuntea, että alue, jolla asun, on myös minun kotiseutuni. Pieni lapsi ja peruskouluikäinen lapsi ovat luonnostaan hyvin kiinnostuneita ympäristöstään. Lapsi haluaa kerätä luonnonantimia, tuoda vanhasta hylätystä puutarhasta omenoita ja kirsikoita, istuttaa kirsikan kivistä kirsikkapuun, ihmettelee perhosen toukkia, haluaa kasvattaa niitä perhosiksi, istuttaa kukan siemeniä takapihalle, haistelee ihastuneena nokkosen ja rikkaruohojen voimakasta tuoksua, rakentaa metsään majan, haluaa katsella talvi-iltoina tähdenlentoja…

Myöhemmin aikuisiän kynnyksellä lapsen kiinnostus luontoon ja ympäristöön saa yleensä muita muotoja, kuten esim. valokuvaus ja retkeily.

Tarvitaanko tähän kasvatusta sanan varsinaisessa merkityksessä? Tämähän tapahtuu luonnostaan, mikäli sille annetaan edellytykset. Luonnostaan syntyvät silloin myös oikeat johtopäätökset ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Nämä jälkimmäisethän ovat toiminnan kannalta niitä olennaisia asioita, jotka sitten tietenkin tarvitsevat asiallista ja perusteellista tietoa tuekseen. Vasta tässä kasvattaja astuu kuvaan mukaan.

On hyvä asia, että Luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto ovat perusopetuksen uudistusta käsittelevälle työryhmälle jättämässään kannanotossa esittäneet, että suurin osa biologian opetuksesta ja ympäristöopetuksesta siirrettäisiin ulos. Tiedän oman lapseni kohdalta, että kaksiulotteinen orava ei kiinnosta peruskouluikäistä yhtään, mutta kolmi- ja neliulotteinen kylläkin. On tärkeää, että lapset ja nuoret pääsevät kosketuksiin todellisen luonnon kanssa, ei pelkän teoreettisen. Lisäksi on huomattava, että luontoretkillä olennaista on luonnon kokeminen sellaisenaan ilman väliin tulevia teoreettisia selvityksiä. Vasta kun oppilaat esittävät kysymyksiä, tulee opettajan antaa teoreettista tietoa yms. Lieneekö tällainen mahdollista nykyaikana, kun on totuttu siihen, että infoa tuputetaan kysymättäkin?