Ruokavalion yhteys ympäristöongelmiin

Tasapainoisen ruokavalion kaloriteorian harha-askel

Ruokavalion yhteys ympäristöongelmiin? – Siinä on yhteys, jossa esim. energian kulutusta tarkasteltaessa on kyse niin arkisista asioista, että yhteys usein jää huomaamatta. Siinä on kyse muustakin kuin lihansyöntiin ja kasvissyöntiin liittyvien ympäristövaikutusten välisestä erosta, siis muustakin kuin siitä, että lihan tuottamiseen kuluu paljon enemmän ympäristöresursseja kuin kasvisten yms. tuottamiseen. On kyse myös siitä energiamäärästä, jonka päivittäin kulutamme ravinnon muodossa. Meille on opetettu, että ihminen on sekaravinnon syöjä ja tarvitsee sukupuolesta ja iästä sekä ruumiillisesta aktiviteetista riippuen noin 2500–3000 kcal / pv. Siten tämän ns. tasapainoisen ruokavalion kaloriteorian mukaan näyttää mahdottomalta siirtyä puhtaaseen kasvissyöntiin, koska tämän energiamäärän kattamiseksi täytyisi syödä 10–20 kg vihanneksia, hedelmiä ja yrttejä päivässä. Jos lähdetään siitä, että ihmisen mahalaukku vetää kerralla 300–400 g, niin silloin tämä tarkoittaa sitä, että kasvissyöjän täytyy mutustaa ruokaa tauotta koko päivä. Kuitenkin tiedetään, ettei mitään tällaista tapahdu vegaaneille eikä muillekaan kasvissyöjille. Nämä eivät syö yhtään sen enempää kuin ”normaalitkaan” ihmiset. Tämä merkitsee sitä, että kasvissyöjä käyttää huomattavasti vähemmän kilokaloreita kuin mitä sekaravinnon käyttöön perustuva teoria edellyttää. Näin ollen kasvissyönti säästää luonnonvaroja usealla tavalla lihan ja sekaravinnon syöntiin nähden, ensinnä siksi, että kasvisten tuottaminen kuluttaa vähemmän ympäristön resursseja ja toiseksi siksi, että kasvissyöjä nauttii vähemmän kaloreita yhtä ateriaa ja päivää kohti. Tähän samaan ekologisemman ravitsemuksen suuntaan mennään vielä yhtä askelta pidemmälle nautittaessa kasvisperäistä tuoreravintoa, jota käsitellään tuonnempana.

Vuosikymmeniä jatkuvan virheellisen ravitsemuksen seuraukset: heikentynyt terveydentila ja lopulta sairaus

Se, että kasvissyöjä selviytyy käyttämällä vähemmän kcal / pv kuin sekaravinnon syöjä, osoittaa ym. tasapainoisen ruokavalion kaloriteorian heikkouden. Toiseksi nähdään, että tätä teoriaa ohjenuoranaan pitävät saavat ravinnon mukana tarpeetonta energiaa, joka itse asiassa on terveydelle vahingollista. Lisäksi ruuansulatuselimistöllä on kullekin ruokalajille oma ohjelmansa. Niinpä lihan sulamiseen saattaa mennä aina kahdeksankin tuntia, kun vihannekset ja juurekset tarvitsevat neljä tuntia ja hedelmät tunnin. Tästä seuraa, että sekaravintoa sisältävä ateria merkitsee ruuansulatusjärjestelmän ylikuormitusta, koska sen täytyy valita joka syömisellä kaikkein ”raskain kalusto” tällaisen aterian sulattamiseen (väkevin happo-emäs mitä sekaravinnon käyttöön perustuva teoria edellyttää. itä, että kasvissyöjän täytyy mutustaa ruokaa tauol / pv energiaa. Steta aktiviteetista riippuen noin 25misen on sekaa. lon suunnitelmassa?--kkkokokoonpano, korkea entsyymipitoisuus). On selvää, että ajan oloon seka-aterioita syövien ihmisten terveydentila alkaa horjua, kun ruuansulatusjärjestelmän limakalvot ja seinämät jatkuvasti altistuvat tällaisille olosuhteille.

Paitsi tämä ihmisen tarvitsemaa kalorimäärää ja hänelle välttämättömänä pidettyä sekaravintoa koskeva virheellinen teoria, myös ruuan ja varsinkin ns. roskaruuan jatkuva tarjollaolo on johtanut ihmisiä harhaan ravitsemuksen suhteen. Tästä on ollut maailmanlaajuisesti katsoen katastrofaaliset seuraukset: Diabetes-pandemia. Tällä hetkellä maailman väestöstä 246 miljoonaa - aikuisväestöstä 5,9 % - kärsii diabeteksesta, useimmiten tyypin 2 diabeteksesta. Aikaisemmat lukemat osoittautuvat jatkuvasti aliarvioiksi, sillä sairaus yleistyy. Suomessa on havaittavissa sama suuntaus kuin muualla maailmassa. Viimeisimmän arvion mukaan täällä on noin 200000 diabeetikkoa, joista suurin osa kärsii tyypin 2 diabeteksesta. Euroopan maiden kokonaistilastoissa Suomi on kärjessä ja vain hieman alempana kuin USA. Lisäksi on valitettava tosiasia, että Suomi on ollut 30 vuoden ajan lasten diabetes-lukujen suhteen maailman kärjessä. Kansanterveyslaitoksen ennusteiden mukaan Suomessa tulee 30 vuoden sisällä olemaan 400000 diabetes 2 -potilasta, ja tautia alkaa esiintyä yhä nuoremmilla.

Muualla tehdyin tutkimuksin on todettu, että erityisen riskialttiita ovat vähävaraiset etniset ryhmät, jotka aina viime vuosisadan alkupuolelle asti ovat nauttineet paikallista ravintoa ja jotka ovat perimänsä puolesta sopeutuneet elämään ajoittain niukankin ravitsemuksen varassa. On esitetty teoria ns. ”thrifty”-geenistä, kaloreja säästävästä taloudellisuuden geenistä. Liiallinen ravinnonsaanti tällaisen ”thrifty”-geenin ohjaamassa elimistössä johtaa ylipainoisuuteen, joka altistaa tyypin 2 diabetekselle. Suomalaistenkin voidaan tämän perusteella olettaa kuuluvan ryhmään, jossa tätä geeniä esiintyy. Historiallinen katsaus osoittaa, että olemme pitkään olleet eristyksissä muun maailman ruokakulttuurista ja että viimeiset niukkuuskaudet ovat suhteellisen lähellä menneisyydessä (sotavuodet 1939–1945 ja viimeinen laajamittainen nälänhätä 1866–1868). Näkökulma muuttuu tässä sellaiseksi, ettei kyseessä olekaan perinnöllinen sairaus, vaan sairaalloinen ruokavalio.

Tuoreravinto lääkkeenä

Diabetes on selvästi nykyihmisen elintapoihin liittyvä ja siten ennalta ehkäistävissä ja parannettavissa oleva sairaus. Muiden tutkijoiden ohella lääketieteen tri Gabriel Cousens USA:ssa on tutkinut jo vuosikymmeniä niitä henkilökohtaisen elämäntavan tekijöitä, jotka aikaansaavat diabetesta. Tältä tieteelliseltä pohjalta hän on kehittänyt ohjelman, jonka avulla diabetes-potilaiden aineenvaihdunta on voitu palauttaa normaaliksi. Tämän ohjelman tärkeä kulmakivi on tuoreravinto. Myös muita tavanomaisen lääketieteellisen käsityksen mukaan parantumattomia sairauksia sairastavien potilaiden fysiologia on pystytty palauttamaan täysin normaaliksi määräämällä heille tuoreravintoa (esim. Max Gerson, Galina Shatalova, Fred Bisci).

Tuoreravintoruokavaliossa ruoka-aineita käytetään niiden alkuperäisimmässä muodossa. Olennaisinta tässä on, ettei niitä kuumenneta yli 42^oC. Tällöin niiden sisältämä entsyymiaktiivisuus ja muut tärkeät ravintotekijät säilyvät mahdollisimman koskemattomina. Tätä tilannetta tulee verrata siihen, että nykyään ihmiset enimmäkseen syövät elotonta ravintoa kuumennettujen, pitkälle käsiteltyjen ja säilöttyjen ruokien ja valmisruokien muodossa. Näin saadusta ravinnosta puuttuu suurin osa elintärkeistä kivennäis- ja hivenaineista sekä vitamiineista. Koska elimistö kuitenkin tarvitsee energian ja rakennusaineiden lisäksi näitä vitaaliaineita, se ilmoittaa näläntunteella niiden puutteesta. Elimistö on aliravittu siitä huolimatta, että ruokaa on tarjolla runsain mitoin. Lisäksi tällaisen kuolleen ravinnon sulattamiseen elimistö tarvitsee enemmän entsyymejä ja ruuansulatusnesteitä, siis omia resurssejakin kuluu lisää jo pelkässä ruuansulatuksessa. Toisin on tuoreravinnon kohdalla. Sen sisältämät luonnolliset entsyymit laukaisevat ruuan autodigestion, itsestäänsulamisen, jolloin kehon omia resursseja käytetään vähemmän. Lisäksi tuoreravinnossa ovat kaikki luonnon kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit koskemattomina tallella. Jos tuoreravinto vielä tarjotaan puristemehuna tai sekoittajassa valmistetun smoothien muodossa, ravinteiden imeytymisteho ruuansulatuskanavassa moninkertaistuu. Tämä on voitu todeta potilailla, joiden elimistö on sairauden vuoksi heikentynyt. Myös terveydentilaltaan ns. normaalit henkilöt huomaavat yleensä välittömästi tämän vaikutuksen. Kyseessä on paitsi ravinteiden parempi imeytyminen suolistossa, myös kehoon kerääntyneiden myrkkyjen (aineenvaihdunnasta, ympäristöstä ja lääkityksestä tulevat myrkyt) poistuminen (detoksikaatio) tuoreravinnon vaikutuksesta.

Tuoreravinnon ekologisuuden lisäpisteitä

Voimakkaiden terveysvaikutustensa lisäksi kasvipohjaisella tuoreravinnolla on lihaa sisältävään ruokaan ja tavanomaiseen kasvisruokaankin nähden seuraavia etuja energiaresurssikulutuksen kannalta: Pitkälle käsiteltyjen, kuumennettujen ruokien syöjiin nähden tuoreravinnon nauttijat käyttävät moninkertaisesti vähemmän energiaa. Ensinnä tulee se seikka, että heidän ruokansa valmistamiseen kuluu vähän jos ei juuri lainkaan energiaa. Toiseksi heidän elimistönsä toimii energiatehokkaasti yhteistyössä luonnon omien apukeinojen, ravintoon luonnostaan sisältyvien entsyymien, kanssa. Kolmanneksi tuoreravinnon tiivis kivennäisaine- ja vitamiinisisältö tyydyttää tehokkaasti näläntunteen, jolloin ruokaa tarvitsee valmistaa vähemmän päivässä. manneksi ehilisten ravina valmistamiseen ei tarvita mi

Sitten on muita epäsuoria vaikutuksia, kuten se seikka, että tuoreravinnon nauttijoiden ekologinen tietoisuus lisääntyy, kun yhteys ravinnontuotantoon on selvästi heidän kokemuspiirissään (oman puutarhan tuotteet, suoraan viljelijältä ostettu ruoka). Lisäksi tuoreravinnon nauttijat sairastelevat vähän ja ovat myös henkisesti hyvin tasapainoisia, mikä on yhteydessä heidän luonnonläheisyyteensä sekä heidän ruokavalionsa erityispiirteisiin. Siten tuoreravinnon osuuden lisääminen päivittäisessä ruokavaliossa merkitsee huomattavaa maailmanlaajuista ekologista potentiaalia.

Kirjallisuutta ja websivuja:

Galina Shatalova 2002: Wir fressen uns zu Tode, Goldmann

Galina Shatalova 2006: Heilkräftige Ernährung, Goldmann

Charlotte Gerson & Morton Walker, 2006: The Gerson Therapy, Kensington Publishing Corp.

Fred Bisci 2009: Your Healthy Journey Book

Gabriel Cousens 2013: There is a Cure for Diabetes, North Atlantic Books

www.ktl.fi , (Kansanterveyslehti 2004 / 5-6)

www.diabetes.fi

      

kutukset eli siisi, etä kas, ensinnä siksi, että kasvisruuajatkuvasti altistuvat tällaisegiaa,