Tekipä mieleni liittää tämäkin tiedosto blogiin, kun minusta siinä on edelleen hyvin ajankohtaista asiaa. Se kertoo, mitä oli Kaarinassakin vielä 15 vuotta sitten. (Onko siitä tosiaan jo niin pitkä aika!)
Kirjeessä on päiväys: Kaarina 18.04.03
Hei hyvät luonnonsuojelijat
Asun Kaarinassa täällä Mattelmäen
kartanon kupeessa. Kaarina on todella suurenmoinen paikka asustella nimenomaan
luontonsa puolesta! Tässä meidänkin ympäristössä on sellaisia mukavia juttuja
kuin tuo Mattelmäen pöheikkö. Lapsille se on paratiisi. Siellä vanhojen
kivijalkojen seassa vilisee sisiliskoja. Erilaisia villiintyneitä ja villejä
kukkia, marjapensaita ja hedelmäpuita kasvaa yhtenä viidakkona. Siellä on myös
paljon nokkosia, jotka tarjoavat ravintoa nokkos- ja neitoperhosen toukille.
Niinpä meidän muutoin steriilin rivitalonurmikkomme yllä lepattelee noita
ihastuttavia kesävieraita, joita meillä ei ilman tuota pöheikköä ja sen
rikkaruohoja olisi.
Kesällä 2001 silmäni iloitsivat
neitoperhosten runsaudesta läheisellä pellolla olevissa pelto-ohdakkeissa.
Kaiken kesää myös nokkosperhoset lentelivät talomme ympärillä. Poikani ja hänen
kaverinsa kantoivat nähtäväkseni mitä merkillisimpiä toukkia, yksi niistä taisi
olla peräti ritariperhosen toukka.
Talvella läheiselle pellolle
rakennettiin. Jossain vaiheessa sitten kesällä 2002 oli Kaarinassakin päässyt
iskemään sellainen ”siistimiskohtaus”. Kauhukseni katselin, kuinka ne vähät
ohdakekasvustot, jotka rakentamisesta olivat jäljellä, jyrättiin pois. Pari
hassua kasviyksilöä jäi pystyyn. Tästä kaikestako, vai mistä sitten johtuikin,
perhosia ei enää kesällä 2002 ollut yhtä paljon kuin edellisenä kesänä.
Jotkut naapurini taisivat katsella
karsaasti pelto-ohdakkeita, joiden annoin rehottaa rivitaloni etupihalla. Tulipa
jossain vaiheessa kaikille asukkaille osoitetussa kirjeessäkin muun ohessa
vihjaus pihan siistimisestä ja siitä, kuinka tärkeää se olisi kaikkienkin
viihtyisyyden kannalta.
Kesällä 2002 lohtunani olivat
kuitenkin Parkinmäen luonnonsuojelualueen kyljessä oleva, kamomillaa rehottava
pelto ja Kuusistonsalmen rantaan vievä, samaisen luonnonsuojelualueen reunaa
seuraava polku. Jälkimmäinen oli keskellä aivan mahtavaa ohdake- ja
keltanokasvustoa. Kasvit olivat niin voimakkaita, että melkein tarvitsi jonkinlaisen
viidakkoveitsen siitä läpi pääsemiseksi. Toivoin kaiken aikaa, ettei sitä nyt
ainakaan parhaimpana kukinta-aikana ”parturoitaisi”. No, ”parturoitiinhan” se,
mutta myöhemmin onneksi tosiaan. Perhosia ei kyllä tässäkään kukkarunsaudessa
näkynyt yhtä paljon kuin edellisvuonna. Saattaahan syynä olla luonnollinen
kannanvaihtelu.
Jos nyt kysyisin noilta rakkailta,
ohdakkeita karsastelevilta naapureiltani, mitä he tykkäävät siileistä ja
perhosista tai esim. västäräkeistä ja kivitaskuista puutarhassaan, he todennäköisesti
vastaisivat, että joo ihastuttavaa! Miksei siis ohdakkeita, nokkosia ja
keltanoita, joissa siili voi piileskellä ja perhoset ja niiden toukat saada
ravintoa, joissa tilaa muillekin hyönteisille, lintujen ravinnolle.
Nyt kun keväinen aurinko paistaa
iloisesti, nämä perhoset palaavat mieleeni. Onko mitenkään mahdollista säästää
joitain ohdakepeltoja ja nokkospöheikköjä perhosten ravinnoksi vai onko
Kaarinassakin tendenssi ”steriilimpään” suuntaan näissä ruohikkoasioissa?
Kun leikkasin ruohoa
ruohonleikkuukoneella (jota hommaa inhoan sydämeni pohjasta, mutta joka täytyy
enemmistön toivomuksesta tehdä), jätin kokeeksi keskelle nurmikkoaluetta
muutaman apila-, leinikki- ja kamomillasaarekkeen. Se näytti todella mukavalta,
ainakin minusta, ja tulihan sillä tavoin pelastetuksi hiukan heinäsirkkoja ja
muita ”mönkijöitä” ja ”ötököitä” sekä niiden ravintoa. Olen myös kuullut, että
ns. rikkaruohoista saadaan kauniita puutarhakukkia, jos niitä lannoitetaan.
Tässä suhteessa olisi varmaan sellaisella permakulttuurin kaltaisella
maisemanhoidolla antinsa kaupunkien viheralueiden suunnittelussa.
En halua tehdä näistä asioista
mitään ”politiikkaa”, vaan haluaisin omalta osaltani hiljaisesti saada ne
ihmisten tietoisuuteen, jotta he ymmärtäisivät tällaisia asioita ja kuinka
juuri ne ovat ”tärkeitä kaikkienkin (perhoset yms. mukaan luettuna)
viihtyisyydelle” ja enemmällekin: kaikkien hyvinvoinnille. Arvelin, että
Kaarinan Luonnonsuojeluyhdistyksen väki voisi olla kiinnostunut tällaisten
ajatusten eteenpäin viemisestä.
Kevätterveisin
Taina Leu, FM biologi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti