Luonnontieteellinen näkökanta:
Naiset ja luonto
Onko kirjoitettu puhtaasti
luonnontieteelliseltä kannalta mitään? Naisen biologiaan liittyvistä asioista
on kirjoitettu etnotieteiden puolella paljonkin, mutta onko kirjoitettu
luonnontieteelliseltä kannalta naisten luontosuhteesta mitään? Onko aiheesta
käytännön tutkimusta?
(Entä luonto ja miehet? Onko miehestäkään tässä suhteessa kirjoitettu
mitään puhtaasti luonnontieteelliseltä kannalta? Onko tätäkään aihetta
käytännössä tutkittu?)
Jotta voitaisiin saada jotain
tietoa naisen ja luonnon yhteydestä puhtaasti luonnontieteelliseltä kannalta,
täytyy tutkia itse naisen biologiaa. Tältä pohjalta voidaan ehkä saada
viitteitä siitä, millainen olisi naisen täysin luonnollinen yhteys luontoon.
Tutkimusta naisesta ja luonnosta
on tehty hyvinkin paljon etnotieteiden puolella. Myös muiden tieteiden
näkökulmia on käytetty, mutta puhtaasti biologinen näkökulma näyttää puuttuvan,
ellei oteta huomioon joitain ihmisen esihistoriaa koskevia evolutiivisia
spekulaatioita.
Naisen ekologia
Eräs tapa esittää ”naiset ja
luonto” -teema luonnontieteelliseltä kannalta on tarkastella sitä ekologisesta
näkökulmasta. Tässä tulee sitten ilmeisesti kysymykseen naisen ekologinen
jalanjälki. Näin ollen teemasta ”naiset ja luonto” puhtaasti luonnontieteelliseltä
kannalta tulee ainoastaan sarja lukuja, joilla kerrotaan ihmislajin naaraan
aiheuttamasta ympäristöhäiriöstä ja -tuhosta. Toisaalta voidaan tehdä
matemaattisia laskelmia siitä, kuinka naisen toiminta on saattanut lisätä
ympäristön monimuotoisuutta.
Naisen biologia –
lääketieteellinen ongelma?
Naisen biologisten toimintojen
alueella on tehty paljonkin tutkimusta, varsinkin mitä ongelmallisiin puoliin
tulee. Kuitenkin on jäänyt kokonaan taka-alalle sellainen näkökulma, jossa
naisen biologiaa tarkasteltaisiin täysin luonnolliselta kannalta. On paljon
viitteitä siitä, että nykyinen elämäntapa, erityisesti ravitsemus, vaikuttaa
hyvin negatiivisesti naisen biologisiin toimintoihin.
Portmann
Ihmistä kokonaisuutena
luonnontieteelliseltä kannalta on tutkittu itse asiassa hyvin vähän. On
kylläkin viety läpi valtava miljardiprojekti hänen geeniensä selvittämiseksi.
Voidaanko tästä puhtaasti luonnontieteellisestä tutkimuksesta saada jotain
johtolankoja aiheeseen naiset ja luonto?
Nainen luonnontutkijana – naisellinen
luonnontiede
B. MacClintock
A. Portmann
J.W. Goethe
Jos tällä tavoin jaettuna eri
tieteellisiin osa-alueisiin tutkitaan aihetta ”naiset ja luonto”, niin
tutkitaan itse asiassa artefaktia, jonka juuri nimenomaan tämä jaottelu on
aiheuttanut. Niin suuri on ollut tämän eri aloihin jaottelevan tieteellisen
ajattelutavan mahti, että se on aiheuttanut koko yhteiskunnallisen elämän ja
yksilöllisen elämän jakautumisen vastaaviin osa-alueisiin. Kysymys syntyy:
Kuinka paljon tästä jaetusta kakusta jää puhtaasti luonnontieteellisen
tutkimuksen osalle? Ulottuvillamme on selvästikin hyvin fragmentaarista tietoa
(vrt A. Portmann: Biologische Fragmente) Tämä jaottelu johtaa juurensa
oikeastaan arkaaisesta jaottelusta ruumis, sielu ja henki (Portmann). Jotta
siis voitaisiin tutkia aihetta naiset ja luonto sillä tavoin kuin puhtaasti
luonnontieteellinen näkökulma edellyttää, täytyisi ensin muodostaa kokonaiskuva,
vaikka se olisi vain fragmentaarinenkin, naisesta puhtaasti biologisena
olentona. Siis ts. tutkia ja tarkkailla naisen kehoa ja sen toimintoja sekä
näihin liittyvää käytöstä täysin ennakkoluulottomasti biologian tarjoamin
menetelmin.
Mitkä naisen sukupuoliset
ominaisuudet ja piirteet tekevät hänestä nimenomaan ihmislajin naaraspuolisen
olennon, ts. mitkä hänen sukupuolisuuteensa liittyvät ominaisuudet erottavat
hänet muiden eläinlajien naaraista? Tällä kysymyksenasettelulla voidaan
luonnontieteelliseltä kannalta lähestyä aihetta naiset ja luonto, siis aihetta
naisten suhde luontoon. Luonnontieteellinen näkökulma tässä tarkoittaa
biologista näkökulmaa, joka siis edellyttää, että meillä on ainoastaan
puhtaasti biologista faktaa käytettävissämme. Se merkitsee sitä, että näin
saatamme nähdä naisen suhteen luontoon sen alkuperäisessä, luonnollisessa
tilassa ilman keinotekoisen maailmamme aiheuttamaa häiriötä. Näin siis ainakin
teoriassa. Käytäntö on selvästikin toinen asia. Koska tämä alue on lähes
tulkoon tutkimatonta maata, niin sieltä ennakkoluuloton tutkija saattaa tehdä
yllättäviä löytöjä, jotka vähäpätöisinäkin havaintoina voivat olla alku
suurelle löytöretkelle naisen omista omimpaan olemukseen.
Tarkoituksellisesti jätän tässä
vähemmälle huomiolle naisen roolin ”ihmispoikasten emona”, koska
tarkoituksenani on tarkastella teemaa ”luonto ja naiset” nimenomaan naisen välittömänä
yhteytenä luontoon.
Portmann
Aikaisemmin ihmisen esihistoria nähtiin
ikään kuin esivaiheena ihmisyydelle. Nykyään on kuitenkin tutkimuksen kautta
tullut selväksi, että ihmisen yksilönkehitys kohdusta lähtien sisältää paljon elementtejä, jotka ovat pelkästään ihmiselle tyypillisiä ja tähtäävät
niihin lajispesifisiin ominaisuuksiin, jotka erottavat hänet kaikista muista
lähisukuisista eläimistä. Nämä lajispesifiset ominaisuudet, pysty käynti,
puhuttu kieli ja henkinen kokeminen, liittyvät saumattomasti ihmiseen
kulttuuria luovana olentona. Näin ollen luonnontieteellinenkään tutkimus ei voi
odottaa löytävänsä ns. primitiivisistä kulttuureista tai esihistoriallisista
jäännöksistä mitään viitteitä ihmisen alkuperäisestä elämäntavasta, suhteesta
luontoon jne. Ainoa, mikä on konkreettisesti käsillä, on tämänhetkinen tilanne.
Kun halutaan tutkia aihetta
”naiset ja luonto” kokonaisvaltaiselta kannalta sveitsiläisen biologin Adolf
Portmannin näkökanta voisi olla varsin hedelmällinen lähtökohta. Se avaisi
uuden näkökulman naisen biologiaan. Tätähän yleensä tarkastellaan näkökulmasta,
joka pikemminkin korostaa naisessa muun eläinkunnan kanssa yhteisiä
ominaisuuksia. Näin nainen nähdään ikään kuin ”eläimellisempänä” kuin mies.
Kuitenkin tämäkin alue on kautta koko eläinkunnan hyvin monivivahteinen ja
täynnä erilaista toteutumispotentiaalia. Näin ollen ihmisnaaraassa toteutuu
kulttuuria luovan olennon naaraspuolisuus. Millainen se oikeastaan on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti